Siinä kun suomalaisen toukokuun (tai laajemmin koko kevään) viehätys kumpuaa sen äärettömän hauraasta, lähes naurettavan optimistisesta ujuttautumisesta olemaan, on sen brittiläinen vastine edennyt jo juhlavan pitkälle kaiken vaatimattomuuden heittäen. Oheinen kuva on - totta kyllä - vain bussin ikkunasta näpätty, mutta ehkä se välittää silti jotain tästä massiivisesta vihreyden tulvasta.
Matka siis sujui jokseenkin miellyttävästi pientä kehätien ruuhkien aiheuttamaa viivästystä lukuunottamatta. Perillä Oxfordissa siirryin taksilla Jerichoon, jossa avaimen luovuttanut naapurin rouva osoittautui niinikään antiikintutkijaksi. Kolmas klassisti asuu kuulemma parin talon päässä, ja kadun vastakkaisella puolella suomalainen. Että näin pienessä kaupungissa sitä asustellaan... vaan eipähän tule juttuseuran puute - haluaapa sitten puhua ammatillisesti tai vain äidinkieltä. Erityisenä ilonaiheena mainittakoon libanonilainen kortteliravintola, joka ei kuulemma ole nostanut hintojaan moneen kymmeneen vuoteen. Mainiota!
Niin tai näin, asuntoni näyttää nyt tältä (lisäyksenä alkuperäiseen siis mm. Paul Osipowin öljyvärityö, jota en hennonnut jättää varastoon: 
Kuten nähdä saattaa, keittiö on aivan riittävän moderni ja kaikin oleellisin välinein varustettu. Jääkaappikin sai jo täytettä Co-Op -lähikaupasta, ihan perustarpeita tosin vain. Ikkunoista ja parvekkeelta aukeaa miellyttävä näkymä korttelin keskustan puutarhoihin - rauhallista, vehreää ja tietenkin peribrittiläistä. Marvelous.
Sun kämppähän on siis erittäin muksan näköinen! Kai tuosta sitten viittiikin maksaa :)
VastaaPoistaNo noilla linjoilla vähän mäkin olin... valoa riittää ja kokolattiamatot loistavat vain poissaolollaan. Lisäks sijainti kirjastoihin ja muuhun nähden on todella hieno.
VastaaPoistaAntti, marvelous on amerikkaa, britti käyttää kahta ll:ää. Sorry, old boy.
VastaaPoistaAugh, mikä alkeellinen moka! Nyt nolottaa : )
VastaaPoista