Sunnuntaita seurasi vielä toinenkin pyhäpäivä - tai ainakin 'bank holiday' - niin etten vieläkään päässyt itse asiaan kirjastokorttien ja muiden käytännön asioiden parissa. Niinpä päätin katsastaa kuun alussa uudelleen avatun antropologisen Pitt Rivers Museumin, joka kaiken lisäksi on ilmainen. Samassa yhteydessä on myös luonnonhistoriallinen museo niille kaikille joita kiinnostavat vaikkapa dinosaurukset, formaldehydiin säilötyt öttiäiset ja muu sellainen (ja myönnetään, onhan allekirjoittaneellakin sellainen kausi ollut). Joka tapauksessa molemmille museoille tyypillistä on ihastuttavan viktoriaaninen ilme - koko maailma, tai siis se paras osa sitä eli Brittiläinen Imperiumi, on tuotu kuriositeetinnälkäisten tarkasteltavaksi, laputettu ja lasikaappeihin pakattu. Imperialistista ja patriarkaalista tänä postkolonialistisena aikanamme, kyllä - mutta äärettömän virkistävää kaiken interaktiivisen, äänimaisemoidun ja digitoidun nyky-museomateriaalin keskellä. Sitäpaitsi museokaupasta saa ostaa papyrusta joko valmiina tai tee-se-itse -versiona.
Eräitä näyttelyn kohokohtia mainitaksemme: suomalaisuutta edusti kantele, joka luokiteltiin termin 'zither' alle, sekä yli sata vuotta vanha poronmaitojuusto Lapista - jokseenkin kuiva känttyrä. Melanesian ja Uuden-Guinean hautaustapoja ja kannibalismia esiteltiin useampaankin otteeseen, ja samoin maagisten talismaanien osuus oli varsin kattava. Brittein saarten kulttuuriartefakteista oudoin oli kenties St. Kildan saarelta, aivan Skotlannin läntisimmiltä aluevesiltä, näytille pistetty lintukynttilä! Siis kyseessä on jonkinsorttinen merilintu (ehkä myrskyliitäjä?) joka on sen verran öljyinen/rasvainen että siitä on vedetty kynttilänsydän lävitse, ja tuolla karuista karummalla ulkosaarella moinen viritys sai toimittaa kynttilän virkaa, milloin ei poltettu öljylampussa myrskylinnuista puristettua öljyä. Vau.
Ei liene kuitenkaan suurensuuri ihme että tällaisten näyttelyesineiden keskellä perheen pienemmiltä saattoi mennä sisu kaulaan, kun etenkin kaikenmoisia, jopa täysikasvuiselle hivenen häiritseviä naamioita ja kalloja tiiraili lähes joka kaapista. Tästä johtuen museon ainoa jatkuva taustaääni olikin jostain salin puolelta kantautuva itkunsekainen kirkuna ja vanhempien vaimea hyssyttely. Jokin sentään saa vielä televisioviihteen turruttamat pikku mielet kauhistumaan... 
Kotiin tultuani kokeilin myös ensimmäistä kertaa keittiön käyttöä, joskin suhteellisen ajanpuutteen takia jouduin tyytymään vain yksinkertaiseen spaghetti con alici e cipollaan, joka kuitenkin onnistui varsin mukavasti, jopa ilman valkoviiniä. Viideksi suuntasin Ioannou Centre of Classical and Byzantine Studiesiin, jossa Giovannangelo Camporeale luennoi etruskien teatterista. Huomenna onkin sitten asiaa samaiseen keskukseen ihan työasian merkeissä. Toivon mukaan kirjastokortit ovat plakkarissa päivän päättyessä...
Hahaa, hauska museo selvästi!
VastaaPoistaJäi kiinnostamaan että millainen tuo tee-itse-papyrusta paketti mahtoi olla? Jos oli hyvä eikä maksanut paljoa, pitänee matkustaa sitten hakemaan...
T: papyrologi-ystäväsi M.
No mä en sitä ihan kamalan tarkasti tutkiskellut kun hypistelin niin innoissani noita valmiita papyrusarkkeja, mutta päältä katsoen se näytti paketilta kuivattuja papyrusliuskoja (ei kamalan ohuita), jotka varmaan olis tarkotus liotella ja prässätä ja kiisteröidä yhteen - miten se nyt sitten menikään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
VastaaPoistaJos kiinnostaa, niin voin toki noutaa setin ja postittaa sen sulle : )
Jaa, vähän epäilyttää että mahtaako kuivatuista liuskoista toimia. Tai no mikä ettei... Leikatut liuskathan tosiaan asetellaan kahteen kerrokseen ja sitten niitä vähän nuijitaan jotta solurakenne rikkoutuu ja kasvin oma selluloosa pääsee yhdessä veden kanssa tekemään työnsä liimatakseen kerrokset yhteen. Sitten prässiin kuivumaan.
VastaaPoistaPeriaatteessa paketti kyllä kiinnostaa (kun kerran olen lapsosille useampaan otteeseen jo papyruksentekoa opettanut), eli jos joskus joutessassi löydät itsesi vielä tuosta kaupasta niin saapi ottaa talteen ja lähettää :)
Tuohon seuraavaan postaukseesi liittyen: ostin itse helmikuussa Ateenasta tuosta Woodardin opuksesta osan Mesopotamia, Egypti ja Aksum. Hyviltä perusesityksiltä vaikuttaa!
Niin vaikuttavatkin! Itseäni kiinnostaisi myös tuo sinun ostamasi osa, mutta sitä ei Blackwellillä ollut ainakaan tällä hetkellä hyllyssä.
VastaaPoistaMutta minäpäs pistänkin korvan taakse tuon papyrusasian - enköhän ole nimittäin käymässä Pitt Riversissä toistekin : )
Onkse pysyvä näyttely? Haluan nähdä! Millasia naamioita siellä oli? Onko siellä sikiöitä purkissa niin kun Wienin Patologisch-Anatomisches Bundesmuseumissa (hieno paikka, saattaa tosin tehdä lievästi pahoinvoivaksi)?
VastaaPoistaL
No mitään ihan noin makaaberia täällä ei ole, mutta Pitt Rivers on joka tapauksessa erinomainen museo, josta varmasti pitäisit. Naamioita on ihan joka puolelta maailmaa, ja monet ovat aivan erityisen hyvässä kunnossa. Erityisen hyvin edustettuina on sellaiset naamiot ja talismaanit missä ihmiskalloa on käytetty pohjana. Myös tatuointeja on esitelty todella laajalti, mikä saattaisi kiinnostaa sua paljon.
VastaaPoistaNäyttely on taatusti pysyvä - sehän on edelleenkin tuommoisessa viktoriaanisessa asussa... Tosin on sinne uusiakin näyttelykaappeja tuotu, siellä on nykyajan materiaalista kulttuuria ympäri maailmaa, niinkuin kahvipaketeista nikkaroituja lelurekkoja Malista and what have you. Henk.koht. pidin erityisen kiinnostavina sitä maagisten talismaanien ja katadesmosten kokoelmaa, jossa on ihan samanlaisia esineitä kuin roomalaisajan Egyptistä tiedetään. Jee.
Hooo. Nykysälä my ass, mutta tatuointeja, kalloja, naamioita ja talismaaneja... Ois hienoo. Tuun kattoon jossain välissä.
VastaaPoistaL