The Incomparable Max

Alkuviikko on sujunut varsin kirjastopainotteisissa merkeissä, mitä nyt molempina päivinä viideltä olen rientänyt Ioannou Centeriin kuuntelemaan vierailulentoja. Etenkin tämänpäiväinen prof. Martin Goodmanin luento aiheesta "Roman Representations of the Jews (from Cicero to Augustine)" oli kerrassaan verraton - vaan voiko vähempää odottaakaan ehkä kaikkein merkittävimmältä juutalaisuutta antiikissa tutkivalta oppineelta. Kyseisessä luentosarjassa on muutaman viikon kuluttua vuorossa prof. Greg Woolf St. Andrewsin yliopistosta, ja tuolloin ajattelin olla erityisen hanakkana paikalla - liittyyhän professori Woolfin tutkimusaihe omaani erittäin tiiviisti. Tuskin maltan odottaa.

Mutta mutta. Kuulumisten puutteessa voisin suositella tuota juuri lukemaani Max Beerbohmin romaania Zuleika Dobson, or, an Oxford love story, vuodelta 1911. Itse hankin kyseisen opuksen Modern Libraryn painoksena, joka oli paitsi ihan kaunis ulkoasultaan, myös valintaa aidosti helpottaen ainoa tarjolla ollut kappale, jopa Blackwellillä. Kyseessä on siis ilahduttavan satiirinen ja verbaalisesti erittäin nokkela ajankuvaus viime vuosisadan alun Oxfordista, jonka perin mieskeskeiseen maailmaan tupsahtaa sanomattoman lumovoimainen Zuleika suorastaan katastrofaalisin seurauksin. Loppukäänteitä en kuitenkaan aio paljastaa... Nerokasta sanailua, 1900-luvun merkittävimmän englantilaisen satiirikon lentäviä lausahduksia ja sanallisia sivalluksia sekä tietenkin täällä asuvaa (tai ihan vaikka Oxfordista muuten kiinnostunutta) välittömästi ilahduttavia kuvauksia, huomioita ja paradokseja. Max itse oli siis Merton Collegen kasvatteja, ja kyseinen instituutio päätyi myös Zuleikaan, tosin Judas Collegena.

Henry Maximilian Beerbohm oli paitsi armoitettu satiirikko, myös lahjakas pilapiirtäjä ja seurapiirien lemmikki, eräs aikansa huomattavimpia dandyjä sekä George Bernard Shaw'n suuret saappaat täyttänyt Saturday Review'n teatterikriitikko. Zuleika on hänen ainoa romaaninsa, mutta satiirisia esseekokoelmia Beerbohm julkaisi puolisen tusinaa aina 1800-luvun lopulta 1920-luvulle asti. Häntä kuvailtiin D. H. Lawrencen täydelliseksi antiteesiksi, ja Max itse kommentoi Lawrencea (myönnettyään hänen neroutensa) seuraavasti: “...he never realized, don’t you know—he never suspected that to be stark, staring mad is somewhat of a handicap to a writer." No, asiastahan voi olla montaa mieltä; Max itse ei moiseen angstiseen syvällisyyteen sortunut, vaan kuvaili omaa uraansa: "My gifts are small. I've used them very well and discreetly, never straining them; and the result is that I've made a charming little reputation."

Päivän mietelause on helppo valita:

"I was a modest, good-humoured boy. It is Oxford that has made me insufferable."
- Max Beerbohm, "Going Back to School" (More, 1899)