Oikein rentouttava viikonloppu takanapäin - ja sääkin on ollut mitä mainioin! Alunperin ajattelin olla lauantainakin toimelias ja kenties saada luettua loppuun Bodleianissa työn alla olevan Beatrix Günnewigin Das Bild der Germanen und Britannier -teoksen, joka on kieltämättä varsin oleellinen väikkärin kannalta. Leppeä ilma ja sopiva auringonpaiste saivat minut kuitenkin pyörtämään päätökseni, ja arvelin ettei oikean kaksipäiväisen viikonlopun vietosta aivan korvaamatonta vahinkoa koituisi. Halusin kuitenkin välttää altistamasta kalpeaa humanistinhipiääni liialle ultraviolettisäteilylle, ja tämän verukkeen varjolla päätin omistaa valtaosan äkisti syntynyttä vapaapäivää aiemmin käymättömien antikvariaattien koluamiselle...
Kuten kuvasta näkyy, voi kauniin päivän käyttää vaikka minkämoisiin tarkoituksiin - todisteena nämä eläkeläishenkilöt, jotka katsoivat soveliaaksi harrastaa Morris-tanssiaan keskellä kaupunkia. Jestas. Avert your eyes, children and ladies of nervous disposition! Vaikka ei kyseinen tanhu kuitenkaan niin vahingolliselta vaikuttanut kuin mitä Terry Pratchett saa sen kirjoissaan kuulostamaan - tämä myönnettäköön rehellisyyden nimissä.
No mutta joka tapauksessa. Ensimmäisenä piipahdin St. Michael's Streetin paperikauppa Arcadiaan, joka myy oikeastaan aivan kaikkea, mutta myös käytettyjä kirjoja. Se on oikeastaan ikäänkuin... hm, no vähän niinkuin kotimaassa Pentik, tai jotain sellaista, muttei tietenkään ketju. Ja se myy kirjoja, mikä on aina erityisansio. Seuraavaksi suuntasin Oxfordin linnalle, jossa tiistaisin, lauantaisin ja joskus muulloin(kin kai?) järjestetään toreja ja muuta vastaavaa. No books... tosin eräs koju piti näytillä vanhoja litografioita ja karttoja, mikä on aina hauskaa. Mainittakoon että tämä Oxfordin linna, jonka rakennutti Robert d'Oilly de Liseaux aivan normannivalloituksen jälkeen, oli viime vuosikymmenelle asti lähinnä raunioiden päälle rakennetun vankilan alla ja tietenkin yleisöltä suljettu. Nyt koko alue on kuitenkin avautunut uudeksi toiminta- ja kulttuurikeskukseksi, jonka keskiössä on linna, mutta joka myös sisältää Englannin ensimmäisen hotelliksi muutetun vankilan.
Toisen erinomaisen antikvariaatin löysin aivan Christ Church Collegen edestä St. Aldatesilta, jossa St. Philip's Books tarjoaa erinomaisen valikoiman kirkkohistoriaa, patristiikkaa ja teologiaa - joskin myös historia ja klassillinen tutkimus ovat vahvasti edustettuina. Kyseisestä putiikista, jonka stukkokoristeltuun kattoon kannattaa sivumennen sanoen luoda ihaileva katse, tein muutamia oikein onnekkaita löytöjä, kuten Charles Mierowin käännöksen Jordaneen goottihistoriasta (1915) sekä kauan halajamani Ramon Llullin (eli tuttavallisemmin Raimundus Lulluksen) Ars Generalis Ultiman. Oivallista! Viimeisenä päivän lupaavasta antikvariaattikavalkadista mainitsen Paradise Streetillä sijaitsevan Book Lover -liikkeen, jossa näyttäisi olevan oxfordilaisittain epätyypillisen runsaasti sarjakuvaa ja fiktiota tarjolla. Itselleni tarttui mukaan Jamie Oliverin Jamie's Dinners, jota olen jo ehtinyt sen verran lehteillä että voi todeta sen erittäin inspiroivaksi ja sangen konstailemattomaksi. Täytyy vain ehtiä jossain vaiheessa testaamaan tuo George Streetillä sijaitseva Jamie's Italian -ravintola...
Tänäänkin jatkoin ympäristön tutkimisen ja ympäriinsä hortoilun merkeissä, tähdäten nimenomaan Isiksen jokivarteen kaupungista etelään. Päivä oli jälleen mitä kaunein, ja tämän oli tietenkin huomannut myös monilukuinen joukko brittejä, jotka - kieltämättä - ovat aika armoitettua ulkoilmakansaa. Polut ja pientareet ja Isis itsekin olivat täynnä väkeä, ja hieman jokea alaspäin seurailtuani näin myös noita kuuluisia collegejen soutujoukkueita harjoittelemassa. Myös venevajoja näkyi yllin kyllin - jokainen tietenkin oli kunkin opinahjon vaakunalla prameerattu, ja maanpuoleisella 
(täydellisesti hoidetulla) ruohokentällä pelattiin - niin, mitäpä muutakaan kuin krikettiä! Mikä pastissi. Luontokin oli reitillä ihan mukavasti läsnä, mutta ennen kaikkea mieleen jäi väenpaljous ja valmentajien huuto näiden pyöräillessä kävelytietä samaa tahtia joukkueidensa soudannan myötä. Triviaaleista häiriötekijöistä huolimatta jatkoin Iffleyn sululle asti, jossa koitui tilaisuus seurata käsikäyttöisen sulkuportin toimintaa in situ. Myös kolme nunnaa seurasi toimitusta perin kiinnostuneina... jotain freudilaista kenties sulkuporteissa, heille?
Ja kuten näyttäisi jo tavaksi tulleen, kokkasin tässä illan mittaan pidemmän kaavan mukaan; tosin kuten aina wok-ruokien ollessa kyseessä valmisteluihin menee rutkasti kauemmin aikaa kuin itse kypsentämiseen. Kerran aiemminkin kokeilemani minted lamb stir-fry onnistui englantilaisesta karitsasta vielä paljon paremmin, ja myös uuden sadon pavut olivat oikein ilahduttavan rapsakoita. Resepti on ilmeisesti taka-Intiasta Kiinan sijaan, sillä liemi/kastike ei koostunut soijasta vaan osterikastikkeesta ja kalakastikkeesta. Nam nam. Anteeksi: nam pla (on siis kalakastike, hm... vietnamiksi?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti