(itsehän en mikään suuri logiikan ihailija ole,
mutta kadunnimenä tämä on tietenkin yliveto ja oikein akateeminen)
Ympäristöön tutustuminen on tietenkin uuteen kaupunkiin asetuttaessa niitä kaikkein ilahduttavimpia ajanvietteitä. Tässä tarkoituksessa kuljeksinkin aurinkoisessa sunnuntaipäivässä pitkin poikin keskustaa hyödyntäen metodia nimeltä 'itseohjautuva hortoilu', joka johtaa miellyttävään puolieksyneeseen tunnelmaan...
Lopulta päädyin luonnollisesti Blackwellin kirjakauppaan, jonka verrattomasta valikoimasta voisi tietenkin puhua pitkään - riittäköön tässä yhteydessä todeta että löytyihän sieltä yhtä sun toista, niin tutkimuskirjallisuutta kuin kevyempääkin luettavaa. (Luulen että tulevaisuudessa saatte lukea aivan kylliksi raportteja kirjalöydöistä.) Käväisin myös High Streetillä Oxford University Pressin liikkeessä, mutta se ei kyllä Blackwellin rinnalla oikein pärjää - eihän siellä ole kahvilaakaan!Mitäpä olisikaan sunnuntai ilman puistossa istuskelua? -- Niinpä. Siksi suuntasinkin puolenpäivän jälkeen Kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa sijoitin vuoden voimassa olevaan kausilippuun 10 £, mikä ei kai oikeastaan ole kovinkaan paljoa kun kerran ajattelin kyseisessä tyyssijassa lähes säännöllisesti käydä. Todettakoon että jo eilen huomioimani kevään uhkeus tuli entistä ilmeisemmäksi puutarhassa kiertelyn myötä - ja ainakin Philip Pullmanin faneja ilahduttanee tieto että löysin myös tuon kuuluisan 'Willin ja Lyran penkin'.
Konstantinos Kavafiksen runoja lueksiessa ja Cherwellillä veneileviä turisteja seuratessa kaksi ja puoli tuntia livahti sukkelaan. Takaisin suuntasin Cornmarket Streetin kautta, jossa asioin West Cornwall Pasty Co:n piirakkamyymälässä ja rauhoitin pahimman nälän todellisella brittiklassikolla - kana- ja sienipiirakalla. Mieluiten olisin käynyt Kauppahallissa, mutta se ei tietenkään ollut sunnuntaipäivänä auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti