United Kimchi Aficionados, Inc.

Water, water everywhere... Epävakainen sää ei tarkoita Suomessa yhtään mitään tähän paikalliseen vaihteluun verrattuna. Eilenkin tuuli ihan pirunmoisina puuskina, ja tänä aamuna heräsin miellyttävään sadekuurojen ropinaan. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö jo pian tai peräti samaan aikaan myös paistaisi aurinko. Itselleni tällainen sää kyllä tuntuu sopivan ihan passelisti - yleensäkin tapaan kyllästyä jos sää jatkuu liian pitkään samanlaisena. No, täällä moista ongelmaa ei pääse syntymään. Sään hetkellisesti seestyttyä lähdin kiireen vilkkaa jatkamaan kanavienkartoitusurakkaani - tänään tutustuin viikko sitten kävelemieni reittien pohjoisosiin: ensin Oxford Canalia (niin, se ei itse asiassa olekaan Thames-Isis, joka virtaa noin sata - pari sataa metriä länteen siitä) myötäillen pohjoiseen, siellä itäsuuntainen poikkisiirtyminen ja taas joenvartta (Cherwellin siis) etelään. Tällä kertaa vain sade oli pehmittänyt polut valitettavan mutaisiksi; tosin runsaslukuisen eläinkannan (etenkin lehmiä ja sorsia näkyi enemmän kuin humanisti laskea taisi...) kanssa tämä seikka teki koko retkestä hauskan rustiikkisen. Löysin myös Jerichon pohjoisosasta kauniin pikku hautausmaan, St. Sepulchre Cemeteryn, johon on haudattu myös Benjamin Jowett, 1800-luvun lopun vaikutusvaltaisimpia Oxfordin doneja (Merton College) ja Algernon Swinburnen suojelija.

Retkeilemästä palattuani vaihdoin vain mutaiset kengät (-- ei hitto: tämän kirjoittaessani muistan että ne jäivätkin parvekkeelle, ja ovat nyt tietenkin litimärät... damnation!) - niin, siis jätettyäni ne kengät kastumaan parvekkeelle lähdin tarkastamaan Cowered Marketin, joka tästä viikonlopusta eteenpäin pitäisi olla myös sunnuntaisin auki. Ja niinhän se olikin. En tälläkään kertaa anna täydellistä raporttia paikasta, mutta huomautan eräästä iloisesta löydöstä: eräs skottilaisen lihakauppiaan myymälä pitää siellä myynnissä myös haggista! Jee! Sitäpä pitää maistaa seuraavaksi. Ostinkin kyseisestä lihakaupasta päivän ruokaan tarvittavan naudan - ja sen myi mitä merkillisin, maahisennäköinen ja äärimmäisen joviaalia skottimurretta vääntänyt äijänkäppyrä. Ha.

No niin, tahdotte ehkä tietää (tai sitten ette, ymmärrän kyllä...) mihin kyseinen lihakin lopulta päätyi? Ruokalajin nimi on kimchi jjigae, ja se on oikein tyypillinen ja suosittu korealainen arkiruoka. Ja tämä paljon mainostettu kimchi puolestaan on korealaisittain säilöttyä, hapatettua kiinankaalia, jonka tulinen ja omaperäinen maku on totuttelun arvoinen - lisäksi kimchi on luettu maailman viiden terveellisimmän ruuan joukkoon. Mutta resepti: Otetaan nautaa (tai possua tai tonnikalaa, ihan mitä haluaa), ruskistetaan se, otetaan syrjään valkosipulin ja inkiväärin kuullottamisen ajaksi ja yhdistetään sitten näiden kanssa, lisätään vettä, soijaa ja sokeria (kahta viimeksi mainittua yhtä paljon keskenään) ja haudutellaan liha mureaksi. Lisätään kimchiä ehkä sama määrä kuin lihaa tai vähän enemmän (mitä iäkkäämpää kimchiä sen parempi - tulee aromikkaampaa pöperöä), ja annetaan hautua. Tarjotaan keitetyn riisin tai kylmän tofun kera kevätsipulilla, seesaminsiemenillä ja seesamiöljyllä ryyditettynä. Viileän ilman ruokaa par excellence!