Where 'new' colleges date from the 14th century...

Päivästä tuli kuin tulikin sen verran aurinkoinen (tosin luonnollisesti sadekuurojen rytmittämänä, ettei vain liian yksitoikkoiseksi käy...), että laitoin uuden pellavatakin ylle ja suuntasin kohti New Collegea. Kyseisen collegen nimihän viittaisi useissa muissa konteksteissa varmasti johonkin -- no, 1800-luvun jälkeen perustettuun kenties, mutta täällä 'uudet' collegetkin on voitu perustaa jo 1379; nimenomaisena tarkoituksena oli kouluttaa New College of St. Mary the Virginissä kirkonmiehiä Mustan Surman niitettyä niin kirkkokansaa kuin sen kaitsijoitakin yhtäläisen liberaalisti. New Collegella on myös ollut vanhastaan ystävälliset suhteet Etoniin, Winchester Collegeen (jonka vaakuna on käsittääkseni lähes samanlainen) ja Cambridgen King's Collegeen.

No mutta kuten eilen mainitsinkin, New Collegen kirjastossa on Oxfordin ilmeisesti ainoa tavoitettavissa oleva kappale roomalaisen historioitsija Tacituksen teosten Opera omnia -editiota vuodelta 1533. Kyseisen laitoksen on painanut Frobeniusten laadustaan kuulu painotalo (ns. officina Frobeniana) Baselissa, jonka perusti Johannes Frobenius, Hans Holbein nuoremman ja Erasmuksen ystävä, siinä 1400-luvun lopulla, ja jota Tacitus-edition painamisen aikoina johtivat Johanneksen poika Hieronymus Frobenius ja lankonsa Nicolaus Episcopius. Frobenit kuuluivat renessanssi-Euroopan painajien ehdottomaan kärkeen Leidenin Elzevirien ja Venetsian Manutiusten officina Aldinan ohella - asiaa auttoi varmasti myös se, että Holbein kuvitti osan baselilaisten painamista teoksista. Officina Frobenianan tunnuksena on Asklepioksen sauva, jonka huipulla istuu kyyhky: selvä viittaus Matteukseen, jossa lääkäreitä kehoitetaan olemaan "viisaita kuin käärmeet ja vaarattomia kuin kyyhkyt." Se, miksi Johann Froben valitsi näin lääketieteellisen symbolin (vaikka painoi lähinnä kirkkoisien teoksia), ei ole itselleni ainakaan selvää... Tosin etenkin myöhempien tapausten jälkiviisaassa valossa kehoitus olla harmiton saa kiintoisan sävyn, sillä Luther käytti raamatunkäännökseensä nimenomaan Frobenin painamaa Erasmuksen kreikankielistä uutta testamenttia - ja tiedämmehän kaikki kuinka paljon harmia kyseisestä käännöksestä syntyi - ainakin mikäli katoliselta kirkolta olisi kysytty.

Yhtä kaikki, itse kirja oli erittäin hyvässä kunnossa ja kaunis, punaruskeaan vasikannahkaan sidottu, hyvin vahattu ja huollettu. Mitä itse tekstiin tulee, on editio siitä merkittävä, että se sisältää sekä Andrea Alciatin että Beatus Rhenanuksen kommentaarit Tacituksen teoksiin. Rhenanuksen Castigationes eli kommentaarit Tacituksen Germaniaan oli sisällöltään varsin kiinnostava, joskaan ei mitenkään ratkaiseva oman tutkimukseni kannalta - ainoa oikeasti merkittävä havainto oli strasbourgilaisen filologin (oletettavasti kansallismielisesti värittynyt) tulkinta siitä, kuinka 'me germaanit' ovat edelleen säilyttäneet osan vanhaa barbaarista hurjuuttaan siinä kun 'frankit' (=ranskalaiset) ovat pehmentyneet ja sivistyneet sitten Tolbiacin taistelun (496 AD). Kyseistä tematiikkaa näytetään hivenen motivoitavan myös ilmastollisilla seikoilla (ks. aiempi postaus asiasta) mutta pääpaino näkyisi olevan jokseenkin muualla. Vaan eipä mitään, tuon ikäisiä kirjoja on aina ilo katsella ja käsitellä - bibliofiilille ne näet tuo kovin eläväisen tuulahduksen länsimaisen kirjapainotaidon herooiselta ajalta.

Näinkin ilahduttavasti alkanut päivä jatkui hyvissä merkeissä, sillä työt sujuivat Bodleianissa, ja viiden luento Ioannou Centerissä oli maineikkaan prof. Suzanne Saïdin pitämä - otsikkonaan 'On Myth in Historiography: Diodorus, Strabo, and Dionysius of Halicarnassus'. Lisäksi löysin aiemmin päivällä Ashmolean Museumin museokaupasta (joka on auki remontista huolimatta, varmaankin varainhankinnallisista syistä) aika hauskan setin japanilaisia sake-kuppeja (20%:n alennuksella). Mutta niistä(kin) lisää tuonnempana.