maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Making Monday matter...

Mikäli olette niitä ihmisiä joille maanantai merkitsee ärtymystä, väsymystä, ahdistusta tai muuta vastaavaa, saatatte kuulua myös siihen ryhmään, jonka alkuviikon angstiin auttaa hyvä ruoka. Itsehän olen molempien ryhmien jäsen, joten kovin tukkoisen kirjastotyöskentelyn jälkeen ajattelin jatkaa eilen alkamaani reseptienkokeilukimaraa - raaka-aineena tällä kertaa itsetehdyt marokkolaiset lihapyörykät eli keftat. Lihapullataikinahan kuuluu niinikään siihen ruokajoukkioon, joka yleensä paranee saadessaan maustua yli yön ennen kypsentämistä. Näin ollen olin eilen tehnyt taikinan, josta väänsin myös ensimmäisen erän ruuaksi, ja tänään käytin materiaalista lopun. 'Marokkolaisenhan' kyseisestä massasta tekee lampaanliha, mausteiden monilukuinen joukko (tärkeimpänä ras el-hanout) sekä runsas lehtipersiljan määrä.

RUOKALAJI I: Ruokaisa keftapannu


Itseasiassa tämä olisi voinut sopia maanantaille - koko ruokalajin olemus on jotenkin lohturuokaisa... Mutta niin tai näin: keftat siis ruskistetaan oliiviöljyssä (jos haluaa, voi lisätä loppuvaiheessa rinnalle valkosipulia, muttei suinkaan ole pakko), lisätään tomaattimurska, silputtu tuore korianteri, ras el-hanout sekä ripaus sokeria (vaikka hunajan käyttö olisi toki autenttisempaa). Annetaan hautua kunnolla ainakin puolisen tuntia, kunnes soosi on mukavan tanakkaa, ja käännellään pulleroideja siinä. Suolataan ja pippuroidaan, ja sitten tehdään sopivat kolot pullien väliin, ja rikotaan nelisen kananmunaa paistumaan niiden sekaan. Kun häränsilmät ovat soveliaan kypsiä (personal preferences), tarjotaan suoraan pannusta hyvän rapean leivän kera, persiljasilpulla ryyditettynä.

RUOKALAJI II: Sitruunainen keftatagine

Tähän ei tietenkään tarvitse nimestä huolimatta olla aitoa tagine-pataa, vaan normaali paksupohjainen kannellinen kasari tai pannu riittää. Käytä puolet voita ja toinen puoli oliiviöljyä. Kuullottele sipulisilppua, chilisilppua ja inkiväärisilppua (varokaa inkiväärin liiallisuutta, ettei tule turhan kitkerää kaiken sitruunankin takia...) sekä hyppysellistä sahraminluotteja, kunnes sipuli alkaa just saada väriä. Tässä vaiheessa lisätään korianterisilppu ja yhden sitruunan mehu. Ehkä vähän hunajaa. Lisätään pari-kolme desiä vettä, ja kun kiehuu, asetellaan keftat joukkoon varoen. Kansi päälle, ja annetaan kiehua aika pienellä lämmöllä puolisen tuntia, käännellen keftoja välillä. Tämän jälkeen nostetaan kansi pois, käännetään lämpöä vähän kovemmalle ja asetellaan sitruunanneljännekset pullien väliin, ja kiehutellaan ripeästi niin että liemi sakenee juuri sopivaksi. Persiljasilppua päälle ja tarjolle kuten edeltäjäkin - runsaan rustiikkisen leivän kanssa.

Näillä piristyy synkempikin maanantai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti