Itse asiassa lauantainakin oli varsin paljon kaikenlaista toimintaa ilmassa, sillä kaupungissa vietettiin jonkinlaista Alice in Wonderland -teemaista koko perheen teemajuhlaa, joka ainakin kasvitieteellisessä puutarhassa ilmeni kertakaikkisen rauhattomana lukuympäristönä - kiljavia lapsia ja yleistä hälinää aivan liikaa omaan makuuni, huoh. Lopulta ajauduin keskusteluun Hatuntekijän kanssa, joka itsekin myönsi että alkoihan tuo päivän toisena performanssivetona jo vähän työstä käydä. Yleisesti tietenkin tunnelma oli jotenkin ilahduttavalla tavalla surrealistinen, sitä en käy kieltämään. Tämän lisäksi olisi lauantaina ollut mahdollisuus tavata Philip Pullman, sillä tuo varsin oivallisen fiktion kirjoittaja oli tavattavissa St. Giles'in Oxfamissa. Missasin kuitenkin kyseisen tilaisuuden kiittää His Dark Materialsin kirjoittajaa henkilökohtaisesti, sillä eihän sitä sitten lopulta muista tuollaisia parin tunnin aikahaarukoita milloin pitäisi jonnekin ennättää - ja sitäpaitsi suhtaudun muutenkin kaikkinaiseen kasvokkain tapahtuvaan fanittamiseen kovin epäluuloisesti. Todennäköisesti olisin vain lopulta mulkaissut kirjailijaa nyrpeästi ja keskittynyt hyllyjen läpikäyntiin.
Mutta palatakseni eiliseen, siis sunnuntaihin... Gloucester Greenin markkinatapahtuma oli siellä säännöllisesti järjestettävä French Market, joka ainakin tänä vuonna oli kolmipäiväinen. Myyjiä ei ollut aivan massiivisesti, mutta kaikista tunnusomaisimmat ranskalaiset tuotteet olivat kyllä esillä: juustot, saippuat, crêpes, siiderit, maalaisleivät, makkarat jne. Pienenä pettymyksenä tosin havaitsin lihakauppiaan kanssa asioidessani herran ranskalaisuuden olevan vain etevää (joskin kostyymivetoista) filmausta... kaikista raitapaidoistaan ja olkihatuistaan huolimatta hän ei kyennytkään palvelemaan asiakasta loppuun asti ranskaksi. Tai ehkä allekirjoittaneen ranska oli niin korviaraastavaa että vaihtaminen englantiin oli ainoa mahdollinen ratkaisu. No niin tai näin, mukaan tarttui joka tapauksessa pari ilmakuivattua salamia: toinen ankanlihasta ja toinen erittäin runsaalla pippurilla ryyditetty.Kun sitten pääsin Cowley Roadille asti, sain havaita että kimchin sijaan (joka siis oli loppu suosimastani aasialaisten ruokatavarain liikkeestä) tarjolla oli vaikka mitä muuta: jamaikalaisravintolat, puolalaiset ruokaliikkeet, italialaiset herkkupuodit ja kaikki loput olivat levittäytyneet kadulle, bändit soittivat, ilmapalloja karkaili ja yleinen markkinatunnelma oli vallan eloisaa - ja Cowley Roadin tyyliin yksikulttuurisen teeman sijasta kaikkea karakterisoi mitä ilahduttavin monenkirjavuus. Ympäriinsä kävelemällä ja katuruokaa maistelemalla sai kulutettua mainiosti aikaansa, eikä mukaan tarttunut kuin muutama cannolu, siis sellainen sisilialainen, ricottalla täytetty rapeakuorinen leivos - tuoreisiin sellaisiin törmää Italian ulkopuolella niin harvoin että pakkohan noita oli muutama hankkia vaikkei mikään suuri konditoriatuotteiden ystävä olekaan.
Mutta kuten lopulta useimmiten käy, väenpaljous ja meteli ja muu sellainen käy pitemmän päälle rasittavaksi, ja vetäytyminen väistämättömäksi. Cowley Roadilta löytyy tietenkin lukematon määrä kahviloita, baareja ja ravintoloita juuri tuota tarkoitusta silmälläpitäen, mutta eilen valintani osui ilahduttavaan marokkolaishenkiseen paikkaan nimeltä Kazbar, joka tarjoaa myös tapaksia. Paikan jäähdytetty minttutee ja varjoisa, ilmava holvaus olivat juuri sitä mitä väsynyt torivieras kaipaakin, ja lueskelinkin paikassa pitemmän aikaa.
Tällä hetkellä vapaa-ajanlukemistona on meneillään 30-luvulla otettu painos Everymanin kokoelmasta Sir Thomas Brownen (Pembroke College) kirjoituksia. 
Kyseinen Stuartien aikainen lääkäri (1605-1682) oli jo omana aikanaan tunnettu laajasta sivistyksestään, vielä laajemmista kiinnostuksen kohteistaan ja varsin valaistuneista näkemyksistään esimerkiksi uskonnon suhteen - vuosisata myöhemmin Brownea olisi taatusti luonnehdittu vapaa-ajattelijaksi. Uskonnollisen kuohunnan ja vainon 1600-luvulla hänen relativistinen näkemyksensä uskonnollisissa ja esoteerisissa asioissa on perin harvinainen ja erittäin virkistävä. Yhtäläisen harvinaislaatuista on Brownen taidokas proosa: rytmin, merkityksen ja sävyjen valitsijana Sir Thomas saattaa hyvin olla vertaansa vailla aikalaistensa joukossa.
Kyseinen Stuartien aikainen lääkäri (1605-1682) oli jo omana aikanaan tunnettu laajasta sivistyksestään, vielä laajemmista kiinnostuksen kohteistaan ja varsin valaistuneista näkemyksistään esimerkiksi uskonnon suhteen - vuosisata myöhemmin Brownea olisi taatusti luonnehdittu vapaa-ajattelijaksi. Uskonnollisen kuohunnan ja vainon 1600-luvulla hänen relativistinen näkemyksensä uskonnollisissa ja esoteerisissa asioissa on perin harvinainen ja erittäin virkistävä. Yhtäläisen harvinaislaatuista on Brownen taidokas proosa: rytmin, merkityksen ja sävyjen valitsijana Sir Thomas saattaa hyvin olla vertaansa vailla aikalaistensa joukossa.Niin ilahduttava kuin Brownen Religio Medici onkin kaikessa uskonnollisessa 
laajakatseisuudessaan, pidän itse vielä kiinnostavampina kahta tutkielmaa, jotka alun pitäen oli tarkoitettukin suuren yleisön luettavaksi - Religiohan tuli ensisijaisesti kiertoon piraattiversiona Sir Thomaksen nolostukseksi ja harmiksi. Mainitsemistani tutkielmista ensimmäinen on Hydriotaphia: the Urne Buriall; or, a Discourse of the Sepulchrall Urnes lately found in Norfolk (1658). Otsikko kertoneekin paljon oleellista; Brownelle lähetettiin joitakin Norfolkissa esiin tulleita pronssikautisia tuhkauurnia (jotka ajoitettiin tuolloin tietenkin roomalaisiksi), ja näistä lähtökohdista monitieteellinen filosofi-lääkäri etenee erittäin vaikuttavaan, barokkiseen mutta punnittuun monologiin inhimillisistä hautauskäytännöistä, näiden implikaatioista sekä ihmissuvun kuolevaisuudesta itsestään. Nykylukijaa ilahduttaa vähän väliä Brownen todella terävä kyky yhdistellä asioita yllättävin, perin 'modernein' tavoin ja tarkastella oman aikansa dogmaattisia ideoita (kuten kristinoppia) hyvinkin kriittisessä sävyssä. Klassikkoa puolestaan ilahduttaa luonnollisesti Brownen perinpohjainen oppineisuus antiikin tekstien suhteen. Kieli on mitä kauneinta, ja tietty morbidi sävy - tietty tuhkan ja mullan maku, voisi jopa sanoa - lyö hurmaavasti läpi koko esseen koko sillä yhteenkietoutuvien merkitysten, symbolismin ja luonnontieteellisen spekulaation voimalla joka tekee 1600-luvusta niin äärimmäisen kiehtovan periodin. Lisähuomiona mainittakoon seikka jonka muistin vasta tänään, ja jonka tarkastin suurella mielihyvällä; Urne Buriall mainitaan myös Jorge Luis Borgesin suurenmoisen novellin Tlön, Uqbar, Orbis Tertius viimeisessä virkkeessä. Ei vähäinen komplimentti, se.
laajakatseisuudessaan, pidän itse vielä kiinnostavampina kahta tutkielmaa, jotka alun pitäen oli tarkoitettukin suuren yleisön luettavaksi - Religiohan tuli ensisijaisesti kiertoon piraattiversiona Sir Thomaksen nolostukseksi ja harmiksi. Mainitsemistani tutkielmista ensimmäinen on Hydriotaphia: the Urne Buriall; or, a Discourse of the Sepulchrall Urnes lately found in Norfolk (1658). Otsikko kertoneekin paljon oleellista; Brownelle lähetettiin joitakin Norfolkissa esiin tulleita pronssikautisia tuhkauurnia (jotka ajoitettiin tuolloin tietenkin roomalaisiksi), ja näistä lähtökohdista monitieteellinen filosofi-lääkäri etenee erittäin vaikuttavaan, barokkiseen mutta punnittuun monologiin inhimillisistä hautauskäytännöistä, näiden implikaatioista sekä ihmissuvun kuolevaisuudesta itsestään. Nykylukijaa ilahduttaa vähän väliä Brownen todella terävä kyky yhdistellä asioita yllättävin, perin 'modernein' tavoin ja tarkastella oman aikansa dogmaattisia ideoita (kuten kristinoppia) hyvinkin kriittisessä sävyssä. Klassikkoa puolestaan ilahduttaa luonnollisesti Brownen perinpohjainen oppineisuus antiikin tekstien suhteen. Kieli on mitä kauneinta, ja tietty morbidi sävy - tietty tuhkan ja mullan maku, voisi jopa sanoa - lyö hurmaavasti läpi koko esseen koko sillä yhteenkietoutuvien merkitysten, symbolismin ja luonnontieteellisen spekulaation voimalla joka tekee 1600-luvusta niin äärimmäisen kiehtovan periodin. Lisähuomiona mainittakoon seikka jonka muistin vasta tänään, ja jonka tarkastin suurella mielihyvällä; Urne Buriall mainitaan myös Jorge Luis Borgesin suurenmoisen novellin Tlön, Uqbar, Orbis Tertius viimeisessä virkkeessä. Ei vähäinen komplimentti, se.
The Urne Buriallin kumppaniessee, samana vuonna ilmestynyt The Garden of Cyrus; or, the Quincunciall, Lozenge, or Net-work Plantations of the Ancients, artificially, naturally, mystically Considered, on ehkä vähemmän filosofinen mutta taatusti esoteerisempi tour-de-force, ja kuvastaa kaikkiaan vielä paremmin 1600-luvun länsimaisen oppineen synteesiä antiikin kirjallisuuden ja taiteen sekä koko myöhemmän mystisen ja tieteellisen tradition ristikkäisistä virtauksista. Tyylillisesti The Garden on lähes hengästyttävä, ajoittain hyvin luonnosmainen ja jopa tajunnanvirtaa lähenevä - mikä toisaalta sopii todella hienosti yhteen aiheen moniulotteisuuden kanssa. Tämä hermeettinen kuvaelma ei välttämättä avaudu ilman jonkinlaista aatehistoriallista taustatietoa, mutta kaikille Aby Warburgin jalanjäljissä kulkeville tai muuten vain antiikin jälkivaikutuksen ja länsimaisen filosofian/tieteen suhteesta kiinnostuneille se on todella suositeltavaa luettavaa.Lopuksi - kun nyt liikutaan 1600-luvun kiehtovassa maailmassa ja monenkirjavien symboliikkojen äärellä - haluaisin suositella erästä jokseenkin uudempaa teosta, joka saattaa kuitenkin osoittautua varsin kiinnostavaksi. Klassikon asemaa en menisi sille sentään povaamaan (tehtäköön tämä myönnytys kun juuri on puhuttu Brownen tuotoksista...), mutta ainakin itseni The Palace of Oblivion -runokokoelma sai kiinnittämään huomiota Peter Davidsonin tuotantoon, ja tarkkaamaan sitä tulevaisuudessakin vastaavan varalta. Viime vuonna ilmestynyt, Carcanetin kustantama teos on sinänsä varsin ennakoitavaa postmodernia vetäytymistä kuriositeettikabinettien, katafalkkia peittävän tomuisen brokadin, naamioiden, arvoituksellisten liturgioiden ja alkemistisen kuvaston maailmaan - siis itse asiassa maailmaan joka on lähes yhtä sirpaloitunut ja merkityksiä ad hoc konstruoiva kuin omamme (ja luonnollisesti omammehan se onkin, ainoastaan heijastettuna taaksepäin) - mutta itseäni ainakin tälläinen lähestymistapa (tai pitäisi kai sanoa 'loitontumistapa') jaksaa aina välillä huvittaa. Teoksen loppupuolella runoilija siirtyy lähemmäs omaa aikaamme ja skotlantilaiseen kontekstiin; kaikkein räikein toiseuttaminen katoaa, mutta tietty enigmaattisuus, tietty symbolien ja piilomerkitysten etsintä arkipäiväisistäkin asioista säilyy ennallaan, ja tekee myös loppuosasta (nimeltään The Aberdeenshire Elegies) varsin inspiroivaa sadepäivän luettavaa.
Päivän sitaatit (yksi per käsitelty teos, kuten sopivaa on):
- "But man is a Noble Animal, splendid in ashes, and pompous in the grave, solemnizing Nativities and Deaths with equal lustre, not omitting Ceremonies of bravery in the infamy of his nature." (Sir Thomas Browne, The Urne Buriall, ch. 5)
- "Darknesse and light hold interchangeable dominions, and alternately rule the seminal state of things. Light unto Pluto is darkness unto Jupiter. Legions of seminall Ideas lye in their second Chaos and Orcus of Hipocrates; till putting on the habits of their forms, they shew themselves upon the stage of the world, and open dominion of Jove. They that held the Stars of heaven were but rayes and flashing glimpses of the Empyreall light, through holes and perforations of the upper heaven, took of the natural shadows of the stars, while according to better discovery the poor Inhabitants of the Moone have but a polary life, and must passe half their dayes in the shadow of that Luminary." (Sir Thomas Browne, The Garden of Cyrus, ch. 4)
- "In the house the glasses are shrouded, but, quickening to our voices, reveal
Our silvery voids, infinities of cloud, perpectives of obelisks and shadows.
Glimmering butterflies waver like fallen leaves in vacant passageways,
Mingling with the filaments of scented herbs, frost flowers, feathers of birds of New Spain.
Our lights, our quenchless lamps, shine unwavering as in Tullia's tomb,
But the wonderful pictures they honoured are lost to the blades and the flames.
Our books of secret histories, read by half-light in the octagonal mirror,
Retail once more the victories of Turnus, the abject death of Aeneas,
And Spain triumphant in the green waters off England."
(Peter Davidson, 'Returning at Evening', Palace of Oblivion VII)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti